Soili Alanne työskentelee Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueella, kuntoutuksen palvelualueella, ravitsemusterapiayksikössä johtavana ravitsemusterapeuttina.


Työni on monipuolista ja kiinnostavaa, mutta meitä on aivan liian vähän, sanoo johtava ravitsemusterapeutti Soili Alanne.

Soili Alanne työskentelee Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueella, kuntoutuksen palvelualueella, ravitsemusterapiayksikössä johtavana ravitsemusterapeuttina.

 

– Olen toiminut johtavana kesäkuusta 2020.

– Vuosi 2022 oli hyvinvointialueelle siirtymisen valmistelua ja meilläkin oli selkeät suunnitelmat siitä, miten paljon uusia ravitsemusterapeutin toimia tarvittaisiin, mutta tällä hetkellä koen, että kaikki vaivannäkö oli turhaa. Hyvinvointialueella potilasmäärän kasvu on ollut valtavaa.

– Meillä on pieni 6 (+sijainen) ravitsemusterapeutin tiimi ja lisäksi kehityspalveluissa työskentelee yksi kehittämissuunnittelijan nimikkeellä. Pieni yksikkömme on kuin liian täyteen puhallettu ilmapallo, joka puhkeaa millä hetkellä hyvänsä.

– Esimerkiksi ylipaino huolettaa hyvinvointialueen päättäjiä, puhutaan elintapaohjauksesta ja ravitsemusohjauksesta, mutta ravitsemusterapeuttien määrää ei lisätä.

– Kaikki keskussairaalatason potilaat tulevat meille ja se, että alueen sote-keskuksissa ei ole ollut yhtään tointa, näkyy yksikössämme. Sammuttelemme tulipaloja, kun asioita ei hoideta ajoissa.

Millaista työsi on?

– Johtavana toimiminen hyvinvointialueella on tarkoittanut esihenkilötyön lisääntymistä. Yhä enemmän tehtäviä siirretään esihenkilöiden hoidettaviksi.

– Valitettavasti pieni yksikkö unohdetaan usein viestinnällisesti, joten oma-aloitteisuus asioiden seuraamisessa on tärkeää ja vie aikaa. Tällä hetkellä resursoinnin huonous tarkoittaa sitä, että esihenkilötyöhön varattu 50 prosentin työaika ei toteudu, kun potilastyö vie 60 – 70 prosenttia ajastani. Jos joku meistä sairastuu, sijaisia ei ole ja aikoja suljetaan ja peruutetaan.

– Teemme yhteistyötä kehittämisyksikön kehittämissuunnittelija ravitsemusterapeutin kanssa ravitsemusterveyden edistämisen asioissa ja olemme keränneet ravitsemusterveyden edistämisen verkostoa maakuntaan.

Mitä taitoja työssäsi tarvitaan?

– Nöyryyttä, kehittämishalukkuutta, ”kökkähenkeä”, yhteistyökykyä, työyhteisötaitoja, empatiaa, asiakkaan asemaan asettumista, työntekijöiden työhyvinvoinnista huolehtimista ja heidän kuunteluaan, hulluutta ja sitä, että pitää rohkeasti tuoda epäkohtia esille.

Mikä työssäsi erityisesti palkitsee?

– Olen kehittämishaluinen ja tutkimusmyönteinen ja pidän haasteista. Tutkimus on lähellä sydäntäni ja sen tekeminen olisi ”toiveeni.”

Mitä muuttaisit työssäsi?

– Ravitsemuksen merkitys osana hoitoa tulisi ymmärtää ja vajaaravitsemuksen seulontaa tehdä systemaattisesti. On turhauttavaa, että oman ammatin ja ammattikunnan olemassaoloa täytyy jatkuvasti todistella.

– Sydänasiani on ravitsemusterapian vaikuttavuus, jota pyrin viemään eteenpäin ja siihen terveystaloustieteellinen ajattelu ja tutkinto antavat eväitä. Valitettavasti kaikki etenee hitaasti. On harmillista, että ravitsemusterapian potentiaali jää hyödyntämättä.

– Näen, että innovatiivisella otteella, yhteistyöllä ja eri työmuotojen yhdistämisellä pienikin osaava joukko voi saada paljon aikaan. Valitettavasti asioista päättävillä tahoilla tätä tietoa, halua ja näkemystä ei ole. Vieläkään päättäjämme eivät oikeasti tiedä, mihin kaikkeen ravitsemusterapeutteja voisi hyödyntää.