Monilla korkeasti koulutetuilla asiantuntijoilla on tällä hetkellä kysyntää ja markkina-arvoa ehkä enemmän kuin koskaan. Erityisesti julkinen sektori on akuutissa pulassa työvoiman riittävyyden kanssa. Esimerkiksi KEVAn tekemän kuntien työvoimaennusteen mukaan suurissa ammattiryhmissä terveys-, hoiva- ja opetusalalla työntekijävaje on jo nyt tuhansia, eikä tilanne tule helpottumaan eläköitymis- ja koulutusennusteiden pohjalta.

Näin sote-työntekijöiden näkökulmasta tilannetta seuranneena kehityskulku on ollut nähtävissä jo pitkään. Yksityinen sektori ja yrittäjyys houkuttelevat yhä enemmän ja yhä aikaisemmassa vaiheessa työuraa. Kuntasektorista uhkaa tulla sisääntuloala, jossa pistäydytään toteamassa tilanne ja hankkimassa hieman kokemusta, minkä jälkeen valitaan paremmin palkattu yksityinen sektori tai vapaudellaan houkutteleva yrittäjyys.

Työvoima nuortuu, ja kokeneista erityisosaajista alkaa olla kuntasektorilla pula eikä nuoria saada houkuteltua töihin samalla tavalla kuin ennen. Jopa ostopalveluista on joissain paikoin pulaa, kun niillä yritetään paikata palveluvajetta.

Psykologeilla tilanne näkyy selvästi tuoreessa tarvekartoituksessa, jonka Psykologiliitto ja psykologian koulutusalan yliopistoverkosto Psykonet tekivät. (Kartoituksen tuloksista on laajempi juttu)

Työnantajien ahdinko, kun vakansseihin ei saada palkattua työvoimaa, muuttuu hyvin nopeasti myös työntekijöiden ahdingoksi. Niille, jotka töissä vielä ovat, kasautuu entistä enemmän työtehtäviä, työkenttä laajenee kohtuuttomaksi ja jaksaminen on koetuksella. Pahimmillaan työnantaja saattaa onnistua jopa syyllistämään töissä pinnistelevät siitä, että heidän kollegansa eivät vakansseihin hae. Paikkoihin houkuttelu saatetaan jättää jopa työntekijän tehtäväksi, ”kun sinulla on niitä verkostoja ja teillä on niitä some-ryhmiä”.

Uhkana pään yläpuolella väijyy, että täyttämättömiä vakansseja muutetaan joksikin muuksi ja suunnataan hakijoille, joita kenties helpommin on saatavilla.

Tästä kaikesta viimekädessä kärsijöinä ovat palveluiden käyttäjät, jotka ansaitsisivat lakisääteiset, asiantuntevat ja kunnolla hoidetut palvelut. Työnantajien onkin aika herätä siihen, että asenteen vaativaa asiantuntijatyötä tekeviä kohtaan on muututtava niin rekrytoinnissa kuin työntekijöiden pitämisessä. Aina ei ole kyse edes rahasta, vaan työntekijöiden arvostamisesta heille kuuluvalla tavalla.