Tieto liikaa maksetusta palkasta tulee työntekijälle usein ikävänä yllätyksenä. Työnantajalla on kuitenkin yleensä oikeus periä ylimääräinen palkka takaisin. Jos sinulle käy näin ja tilanne tuntuu kohtuuttomalta, ota yhteyttä liittosi juristiin.
Palkanmaksuun liittyviä ongelmia on ilmennyt hyvinvointi- ja kuntasektorilta tavanomaista enemmän. Puutteita palkanmaksussa on korjattu ahkerasti ja on selvää, että puuttuvat palkanosat tulee viivytyksettä suorittaa. Tämän vastapuolena on se, että työnantajalla on oikeus periä liikaa maksettu palkka takaisin.
Liikasuoritus on perusteeton etu
Liikaa maksettu palkka on oikeudellisesti ns. ”perusteetonta etua”, joka kuuluu palauttaa työnantajalle. Näin silloinkin, kun liikasuoritusta ei ole heti tai lainkaan huomattu. Jossain tilanteissa työntekijälle tai viranhaltijalle on voitu maksaa palkkaa virheellisesti esimerkiksi palkanmaksun perusteiden muuttuessa. Joskus virhe on vain inhimillinen vahinko tai vaikkapa ohjelmistovirhe.
Palautusvelvollisuus perustuu lakiin ja virka- ja työehtosopimuksiin
Työnantajalla on oikeus periä selvästi liikaa maksettu palkka takaisin. Oikeus perustuu Työsopimuslain 2 luvun 17 §:ään sekä kunnan ja hyvinvointialueen viranhaltijasta annettuun lakiin (ns. viranhaltijalaki), jossa säädetään työnantajan oikeudesta periä takaisin aiheettomasti maksettu palkka tai muu palvelussuhteesta johtuvan etuus. Lisäksi KVTES:issä ja HYVTES:issä on palkan kuittausoikeudesta sopimusmääräykset.
Takaisinperintä edellyttää selvää virhettä
Perusteettoman edun takaisinperintä tai kuittaaminen palkasta edellyttävät, että kyseessä on selvä virhe, esimerkiksi laskuvirhe tai muu ilmeinen erehdys. Muut erimielisyydet palkan suuruudesta tulee selvittää neuvotteluteitse.
Korkein hallinto-oikeus (KHO) antoi marraskuussa 2018 ratkaisun, jossa kaupungin henkilöpalvelupäällikkö oli päättänyt viranhaltijalle aiheettomasti maksetun palkan takaisinperinnästä. Palkan virheellisyys oli johtunut työnantajan edustajan virheellisestä käsityksestä siitä, että viranhaltijalla olisi ylemmän korkeakoulututkinnon mukaisen palkkahinnoittelukohdan soveltamisen edellytyksenä oleva korkeakoulututkinto. KHO katsoi, että koska palkanmaksu ei ollut perustunut viranomaisen tekemään lainvoimaiseen hallintopäätökseen, jossa palkkahinnoittelun soveltamisen edellytyksiä olisi nimenomaisesti tutkittu ja harkittu ja ottaen huomioon viranhaltijan oma menettely, palkan takaisinperintää ei voitu pitää kohtuuttomana. (KHO:n ratkaisu 19.11.2018/5349)
Liikaa maksetun palkan kuittaaminen palkasta
Tieto liikaa maksetusta palkasta tulee lähes aina asianomaiselle täytenä ja ikävänä yllätyksenä ja monesti takaisin maksettavaa on ehtinyt kertyä melko lailla. Pahimmillaan käy niin, että takaisin perintä huomataan siinä vaiheessa, kun tilille ilmestyy tavan omaista paljon pienempi palkka.
Palkka voidaan siis vähentää eli kuitata seuraavasta tai tulevista palkanmaksusta. Palkkaa ei saa kuitata siltä osin kuin se on ulosottolain mukaan jätettävä ulosmittaamatta eli palkan suojaosuus on vähintäänkin jätettävä maksettavaksi.
Ennen kuin työnantaja ryhtyy minkäänlaisin toimiin, työntekijälle tulisi kuitenkin tiedottaa liikaa maksetusta palkasta ja esittää vaatimus sen takaisinmaksusta. Virkamiehelle tulee aina antaa takaisinperintää koskeva päätös, jossa on mainittava takaisin perittävä määrä ja takaisinperinnän peruste. (Viranhaltijalaki 56 §. 1 momentti.). Näin toimittaessa voidaan sopia, että työntekijä tai virkamies palauttaa summan oma-aloitteisesti ilman palkasta kuittaamista tai sitten sovitaan jonkinlaisesta kohtuullisesta takaisinmaksuaikataulusta. Jos kyseessä on suuri summa tai pidemmältä ajalta kertynyt perusteeton etu, voi olla kohtuullista sopia työntekijän kanssa pidemmästä takaisinmaksusuunnitelmasta.
Oikeus takaisinperintään vanhenee
Viranhaltijalaissa on erikseen säädetty takaisinperinnän vanhentumisesta. Oikeus takaisinperintään menetetään, jos siitä ei ole päätetty tai pantu sitä vireille kolmen vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana aiheeton palkan tai muun etuuden määrä on maksettu.
Työsopimuslaissa ei ole erillistä määräystä perusteettomasta edusta tai sen vanhentumisesta. Siksi oikeuskirjallisuudessa on pidetty työsuhteisten osalta oikeudellisesti tulkinnanvaraisena, sovelletaanko vanhentumiseen työsopimuslain 13 luvun 9 §:ä (5 vuotta työsuhteen kestäessä tai 2 vuotta työsuhteen päättymisestä) vai velan vanhentumisesta annetun lain 4 §:ä (3 vuotta).
Mikäli takaisinperintää koskeva tilanne tulee eteen, on hyvä olla yhteydessä oman liiton lakimieheen, jos tilanne tuntuu kohtuuttomalta.
