Jyväskylässäkin JUKOn lakkotapahtuma keräsi väkeä. (Kuva: Petri Blomqvist)
Ilman lakkoja ei kuntasektorille olisi saatu hyvätasoisia palkankorotuksia ja palkkaohjelmaa tuleville vuosille.
Nyt kun kuntasektorin sopimuskierroksen voinee katsoa päättyneen kuntatyönantaja KT:n ja Sote ry sovun myötä, voi kevään JUKOn ja JAUn lakkoja pitää erittäin onnistuneena. Onnistumisen merkkinä ovat se, että lakot pystyttiin toteuttamaan, ne olivat varsin kattavia ja niillä oli vaikutusta.
Ilman lakkoja ei kuntasektorille olisi saatu hyvätasoisia palkankorotuksia ja palkkaohjelmaa tuleville vuosille. Vaihtoehtona olisi todennäköisesti ollut vientiteollisuuden mukaiset palkankorotukset ilman palkkaohjelmaa. Nyt sovintoratkaisussa palkankorotukset sidottiin vientiteollisuuden sopimuksiin, jolloin kuntasopimuksiin saatiin takuu palkankorotusten tason pysymisestä.
Miksi me onnistuimme?
Liitoissa ja neuvottelujärjestössämme JUKOssa on arvioitu kevään lakkojen toteutusta. Keskustasolla valmistautuminen toteutettiin varsin samalla tavalla kuin aikaisemmillakin neuvottelukierroksilla. Päivitettiin säännöt ja ohjeistukset, suunniteltiin lakkomalleja ja koulutettiin sekä liittojen henkilöstöä että paikallisia toimijoita.
Edelliseltä kierrokselta tuttu Sote ry:n paine neuvotteluihin näkyi jo syksyllä 2021. Lakkojen todennäköisyyttä pidettiin erittäin suurena joko vientiteollisuuden palkankorotustason saavuttamiseksi tai kuntajärjestöjen keskinäisen nokittelun perusteella.
Keskustasolla järjestäydyttiin keskuslakkotoimikunnaksi ja sen alaryhmiin. JUKOn eri liittojen toimijat sitoutuivat yhteiseen työhön. Laadittiin ohjeistusta ja ohjeita kehitettiin saadun palautteen perusteella.
Jo neuvotteluihin valmistauduttaessa JUKOssa päädyttiin tiivistämään työtaistelutoimia muutamalle paikkakunnalle. Näiden joukkoon valittiin eri puolilta Suomea merkittäviä maakuntakeskuksia sekä pääkaupunkiseutu. Lakkopaikkakunnista päästiin myös yksimielisyyteen kumppanimme JAUn (JHL ja Jyty) kanssa.
Yhteys paikallisiin toimijoihin takkuili osin
JUKOn Howspace-alusta toimi hyvin tiedon välityksessä paikallisten toimijoiden kanssa. Siellä olivat saatavilla paikallisten toimijoitten ohjeet ja se mahdollisti myös keskustelun paikallisen ryhmän välillä.
Jokaisen lakkoaallon edellä järjestettiin myös koulutus kulloisillekin lakkopaikkakunnille. Lakkopaikkakunnille nimettiin myös keskustason yhteyshenkilöt, ”kummit” mahdollistamaan henkilökohtaisen tuen.
Suurimmat haasteet meillä keskustasolla tulivat kuitenkin paikallisten toimijoiden tukemisessa. Jo paikallisia lakkoja valmistelevien työtaistelutyöryhmien kokoamisessa oli hankaluutta. Osalla liitoista oli vaikeuksia saada paikallisia jäseniä innostumaan lakkovalmistelutyöstä.
Ehkä jäsenten usko lakon mahdollisuuteen tai liiton kykyyn suoriutua lakosta olivat vähäiset? Tämä näkyi osin myös jäsenten mobilisoimisessa lakkopäivien tapahtumiin lakkopaikkakunnilla. Liitoilla onkin tärkeä työ lisätä tätä paikallista jäsenyhteyttä ja motivoida jäseniään tärkeään paikalliseen järjestötyöhön.
Lakon jatkuessa myös lakkorajaukset muuttuivat epäselvemmiksi. Tämä aiheutui osaltaan neuvottelujärjestöjen JUKO ja JAU erilaisista linjauksista ja osittain JUKOn liittojen vaatimuksista rajata lakkoja. Sekä jäsenille että paikallisille toimijoille tämä aiheutti kuitenkin epätietoisuutta, vaikka viestintää lakkorajoista tehtiin paljon.
Pääluottamusmiehet olivat myös lakkorajausten ja työnantajan vaatimusten ristitulessa vaativassa paikassa. Paikallisen neuvottelijan on saatava JUKOsta ja liitoilta tarvittava tuki.
Raha ratkaisee paljon
Se tuli myös kevään lakoissa selväksi, että ilman vahvaa taloutta ei lakkoihin kannata ryhtyä. Raha vaikutti myös siihen, että lakon rajoja ryhdyttiin tiukentamaan. Samoin rahan arveltiin olevan syynä siihen, että Sote ry:n syksyn painostustoimet päättyivät ennakoitua aikaisemmin. Suurin kulu lakoista ovat jäsenille maksettavat lakkoavustukset. Liittojen välillä oli jopa kilpailua lakkoavustusten suuruudesta.
Lakkorajat ja lakkoavustusten suuruus saattoivat jäsenen näkökulmasta vaikuttaa umpimähkäiseltä. Yksittäisien jäsenen kohdalla saattoi tuntua epäoikeudenmukaiselta, kun samalla työpaikalla työkaveri sai enemmän lakkoavustusta kuin itse sai.
Lopputulokseen voi kuitenkin olla tyytyväinen, kun ottaa huomioon, että meillä JUKOssa lakkoja oli tekemässä monta liittoa yhdessä ja varsin eri lähtökohdista ja eri tavoin valmistautuneina. Onnistumista edesauttoi vahva johto ja johdon näkemys siitä, mitä lakoilla voi olla saavutettavissa.
