Kunnat ja hyvinvointialueet avasivat pelin ja säilyttivät etumatkansa sopimusneuvotteluissa. Päähuomio voidaan nyt kiinnittää palkkausjärjestelmien kehittämiseen ja – toivottavasti – työhyvinvointiin.
Kuntien ja hyvinvointialueiden palkansaajien vuoden 2023 palkankorotukset sidottiin viime vuonna yksityisen sektorin verrokkialojen tuleviin korotustasoihin. Muuten emme olisi suostuneet pitkään sopimukseen.
Lisäksi kuntiin ja hyvinvointialueille saatiin palkkaohjelma, joka nostaa palkkoja viitenä vuotena peräkkäin yhteensä noin 5 prosenttia. Tästä kohdentuu palkkoihin jo kesäkuussa 1,2 prosenttia.
Verrokkialoiksi sovittiin viime vuonna teknologiateollisuuden työntekijöitä koskeva työehtosopimus, kemian perusteollisuuden työehtosopimus ja kuorma-autoalan työehtosopimus. Kustannusvaikutukseltaan nämä sopimukset olivat yhtä suuria kuin pääosa tehdyistä sopimusratkaisuista. Verrokkialoilla ei tosin tehty tekstimuutoksia esimerkiksi kummankin vanhemman palkallisten perhevapaiden lisäämiseksi, joka kunnalla oli jo sovittuna.
Akavalaiset edelläkävijöitä perhevapaissa
Palkalliset perhevapaat saatiin ratkaistua kaikilla sopimusaloilla julkisella sektorilla ja akavalaisia liittoja yksityisellä sektorilla edustavan ylempien toimihenkilöiden neuvottelujärjestö YTN ry:n neuvottelemissa sopimuksissa. Toimihenkilöiden ja työntekijöiden sopimuksissa tavoitteeseen päästiin heikommin. Yksityisellä puolella tehtiin yleensäkin tekstimuutoksia perhevapaiden palkallisuuden lisäksi vain vähän.
Valtiolla puolestaan neuvoteltiin myös tekstimuutoksia. Vanhempainvapaiden palkallisuus sovittiin molempien vanhempien osalta kunta- ja hyvinvointialueiden tasolle. Lisäksi tilapäisen hoitovapaan ikäraja saatiin nostettua vastaavalle tasolle kuin kunnan sopimuksissa eli 12 ikävuoteen. Matkapäiväkorvauksen ja lauantaityökorvauksen käyttöalaa puolestaan laajennettiin.
Valtiolla palkkausjärjestelmän kehittämistyöryhmän tehtävänantoa laajennettiin. Työryhmä tarkastelee valtiotyönantajan ulkoista palkkakilpailukykyä sekä tarvetta ja perusteita valtion virastoissa palkkausjärjestelmien soveltamisessa ilmenneiden palkkauksellisten kehittämistarpeiden selvittämiseen keskustasolla. Tuloksia tarkastellaan vuoden 2025 sopimusneuvotteluissa. Valtiolla pyritään siis kunnan mallin mukaisesti palkkaohjelmalla vähentämään mahdollisesti yhdessä todennettavaa palkkauksellista jälkeenjääneisyyttä.
Yksityisellä ja julkisella sektorilla on selkeä ero sopimusten vaikutuksessa palkkatasoihin. Yksityisellä puolella sovittavat korotukset ovat minimitaso, mikä työstä maksetaan. Sopimuskauden aikana on runsaasti liukumaa palkoissa. Työvoima vaihtaa työpaikkaa paremman palkan perässä tai samassa työtehtävässä voi saada palkankorotuksen.
Julkisella puolella sopimukset määrittävät useimmiten palkkakaton sille, mitä eri tehtävissä maksetaan. Lisää palkkaa saa, jos etenee urallaan vaativampaan tehtävään. Henkilökohtainen suoritukseen perustuva palkanosuus on valtiolla osin jähmettynyt, koska budjettirahoitus ei mahdollista korotuksia hyvistäkään suorituksista. Tämän takia palkkaohjelmilla on ajoittain varmistettava julkisen sektorin kilpailukykyisyyttä työnantajana.
Loppuyhteenvetona voidaan todeta, että kunnat ja hyvinvointialueet säilyttivät etumatkansa sopimusneuvotteluissa. Päähuomio voidaan nyt kiinnittää palkkausjärjestelmien kehittämiseen, työssäjaksamisen ja työhyvinvoinnin parantamiseen ja hyvinvointialueiden palkkaharmonisoinnin toimeenpanoon.
