Kenellekään ei jäänyt epäselväksi, mikä on joukkovoima ja mihin sitä tarvitaan. Tradenomiliiton Harri Westerlund arvioi kirjoituksessaan kunta-alan lakkokevättä.
Maaliskuussa kunnan neuvottelut katkesivat erimielisyyteen. Kuntatyönantaja katsoi, ettei se pysty edes antamaan sopimustarjousta työntekijäjärjestöille. Järjestöjen vaatima palkkojen jälkeenjääneisyyden korjaaminen palkkaohjelmalla ylitti kuntatyönantajan valtuudet sopia asiasta.
Liitoilla ei ollut muuta mahdollisuutta, kun yrittää painostustoimin saada neuvottelut uudestaan liikkeelle sovittelijan ja edelleen sovittelulautakunnan kautta.
JUKO, JHL ja JYTY tekivät painostustoimissaan yhteistyötä. Lakkojen purevuus saatiin yhdessä kohdistettua sovituille paikkakunnille.
Kullakin järjestöllä oli oma tapansa ja aatemaailmansa painostustoimien toimeenpanossa. Osa järjestöistä haki kohdennettuja vaikutuksia ja osa halusi sitouttaa jäseniään massamaisilla työtaisteluilla. Tämän takia muodostui työpaikkoja, joissa vertaisia työtehtäviä tekevistä jäsenistä osa oli lakossa ja osa ei. Tällöin lakon ulkopuolelle jäävien oli tärkeää pidättäytyä tekemään vain kiireettömästi omat työtehtävänsä. Lakossahan olivat työtehtävät eivät henkilöt ja lakonalaista työtä tekevät vain rikkurit.
Jäsentemme valmius osallistua lakkoon oli vahva. Siitä lämmin kiitos! Monet soittivat ja varmistivat, että kuuluuhan juuri hän lakon piiriin. Kunta-alalla oli selvästi kytenyt tyytymättömyys, joka leimahti liekkiin annetun lakkovaroituksen jälkeen.
Isolle osalle jäsenistöä jouduimme perustelemaan, miksi kaikki kuntien ja kuntayhtymien työntekijät eivät lähde samanaikaisesti lakkoon. Tarkoitus oli ensi sijassa patistaa työnantajaa takaisin neuvottelupöytään ja jatkaa neuvotteluita. Voimavaroja piti varata myös ratkaisutaisteluihin. Lopulta lakkoiltiin todella laajasti - yhtäaikaisesti 10 eri paikkakunnalla.
Moni jäsen haki ymmärrettävästi varmistusta omalle toiminnalleen. Ajanmukainen verkkosivu ja tiedotteet eivät aina saavuttaneet. Me liitot saimme lakkojen myötä jäsenrekisterimme kertaheitolla paremmin ajan tasalle. Useilla jäsenillä oli aikaisemmin unohtunut yhteystietojen ja työpaikan päivittäminen ja tällöin ei saanut ajantasaista tietoa liitoltaan. Viimeistään lakkoavustuksen hakeminen sai onneksi monet tarkistamaan tietonsa.
Ylityö- ja vuoronvaihtokielto herätti paljon kysymyksiä. Saldoja ei saanut kerryttää ja vuoron sai vaihtaa vain työkaverin henkilökohtaisesta tarpeesta, ei esihenkilön vaatimuksesta. Virkamiehet eivät saaneet osallistua ylityö- ja vuoronvaihtokieltoon.
”Edessä ovat rakentavaan ilmapiirin panostaminen ja työn murroksen hallinta.”
Kunta-alan työtaistelu vei jäsenet ja liitot edunvalvonnan ytimeen. Kenellekään ei jäänyt epäselväksi, mikä on joukkovoima ja mihin sitä tarvitaan. Kunta-alan koko henkilöstön palkkauksellinen tilanne ja työhyvinvointikysymykset nostettiin julkisesti esille ja veronmaksajat ymmärsivät korjaamisen tarpeen. Poliittinen tahto mahdollisti lopulta sovittelulautakunnan ehdotuksen tekemisen, jonka pohjalta pääosa henkilöstöstä saatiin uuden sopimuksen piiriin.
Edessä ovat rakentavan ilmapiirin aikaansaaminen kunta-alalla ja työn murroksen hallinta. Hyvinvointialueet aloittavat vuoden 2023 alusta. Työllisyyspalvelut siirtyvät kuntien vastuulle vuoden 2024 joulukuussa.
Sovittelulautakunnan ehdotus ei sisältänyt vain palkankorotuksia, vaan polun koko kunta-alan kehitystyöhön. Muuttunut työelämä edellyttää uudistumista myös esihenkilöiltä ja työntekijöiltä. Palkkausjärjestelmien kehittäminen ja kehityskeskustelut ovat toimivia vain avoimessa ja luottamuksellisessa työskentelyilmapiirissä.
